Laitakaupungilla 6

Näytä suurempi kartta


Jo nimensä puolesta jonkinlainen kaupungin laita tämäkin, Eteläranta. Kuvassa lähimpänä näkyvä häikäisevän kaunis rakennus on helsinkiläiseksi vanha, vuodelta 1887. Googlen kuvakulmaa paremman käsityksen rakennuksesta saa tästä. 

Teemamme kannalta on mielenkiintoista, että kulmaus rajoittuu satamaan. Puistokin on vieressä, ja Saksalainen kirkko heti vastapäätä, eikä Kirurginen sairaalakaan ole kaukana. Kaikki merkkejä kaupungin laidasta.

Mutta missä oikeastaan olemme, kun olemme Bernhardinkadun ja Etelärannan kulmassa? Rannassa juu, mutta entä satamassa? Onko tämä vielä Kaartinkaupunkia vai jo Tähtitorninmäkeä, joka alkaa kadun toiselta puolelta? Tuskin Punavuoressa sentään taikka Kluuvissa, vaikka eivät nekään ole kaukana. 

Ajatukseni kaupungin laidasta tai laidoista voi muotoilla myös seuraavasti. Jokainen osaa nimetä paikan, joka sijaitsee kiistattomasti esimerkiksi Töölössä. Mutta onko mahdollista piirtää aukottomasti raja, jonka sisäpuolella ollaan varmasti Töölössä ja jonka ulkopuolella ei enää ollakaan Töölössä?

Kaartinkaupunki on muutenkin mielenkiintoinen. There's no there there. No, ehkei sentään, siis siinä merkityksessä kuin Gertrude Stein tarkoitti Oaklandista puhuessaan. Toisaalta tunteeko kukaan ketään, joka asuu siellä? (No, minä tunsin kerran, mutta siitä on jo kymmeniä vuosia.) Mitä siis tarkoitamme, kun puhumme Kaartinkaupungista? Onko sinne muuta asiaa kuin muutama galleria? Pohjoismainen Antikvariaatti tietysti oli, mutta sekin sulki ovensa jo aikaa sitten, ja elokuvateatteri Savoy. Kellarikrouvi ja Kaarle XII ilman muuta ja totta kai Nylands Nation eli Natsa, joka oli vakiopaikkojani 70-luvun alussa. Mutta lasketaanko pääkirjasto ja vanha Richard's Pub Kaartinkaupunkiin, vai ollaanko jo Erottajalla, kuten Ludviginkadulla sijainnut IS:n ja HS:n toimitus? Rajat lomittuvat, ja niitä on mahdoton ja turhakin määritellä.

Silti aika paljon tuttuja kohteita kaupunginosaksi, jolla ei ole tunnistettavaa, omaa luonnetta. Kaartin hallikin meni, ja Yleisradion entinen toimipaikka saman aukion laidalla. Kjell Westön uusi romaani Kangastus 38 sentään sijoittuu enimmäkseen samoille nurkille: päähenkilö Claes Thunen asianajotoimisto pitää majaa Kasarmitorin laidalla.

Bernhardinkatu ja sen päästä Kauppatoria kohti laskeutuva Etelärannan pää kiehtovat, vaikka minulla ei ole niihin minkäänlaista henkilökohtaista tuntumaa, tai ehkä juuri siksi. Kun asuu samassa kaupungissa puoli vuosisataa, melkein kaikkiin katuihin ja moniin yksittäisiin rakennuksiin niiden varrella kehittyy joku suhde, niihin liittyy jokin muisto. Ei kaikkiin, ei tähän.