tiistaina, elokuuta 31, 2010

Kaisaniemenkatu


Näytä suurempi kartta


Vaikea uskoa, mutta kaikki itäisistä ja pohjoisista lähiöistä Helsingin keskustaan saapuvat bussilinjat joutuvat kulkemaan tämän sumpun lävitse. Nykyisin tätä katuosuutta tai oikeammin katujen risteystä hallitsevat metroasema, lukuisat baarit ja Fennia-kortteli. Joskus kauan sitten katu ja sen lähiseudut tunnettiin ennen muuta vaatetusliikkeistään. Niitä olivat ainakin Pukeva, Vestio, Minkki ja Ajanmies, mutta myös oikealla, rakennustelineiden peittämän rakennuksen toisessa kerroksessa sijainnut Teinitalo, ensimmäinen puhtaasti nuorisolle suunnattu vaatekauppa.

Kuvan keskellä näkyvistä rakennuksista vasemmanpuoleisessa piti aikoinaan majaa yritys nimeltä Pohjoismainen Sähkö Oy, joka tunnettiin myös musiikin tuottajana. Yhtiön levymyynnin edistämiseksi sen artistit esiintyivät toisinaan liikkeen tiloissa. Yksi niistä oli maineikas rautalankabändi Scaffolds, jonka PSO:n keikka oli ensimmäinen kerta kun kuulin rokkia elävänä, luultavimmin vuonna 1964.

Vielä muuan nykypäivään liittyvä yksityiskohta. Kadun varressa, sen oikealla puolella, viitisenkymmentä metriä kuvan näkymästä Hakaniemen suuntaan, sijaitsee pieni kristillinen kirjakauppa nimeltä Kirjatarha, jonka toinen omistaja on sisareni Meiju.

maanantaina, elokuuta 30, 2010

Itäinen teatterikuja


Näytä suurempi kartta


Kansallisteatteria sivuava kapea kuja on omituisinta Helsinkiä. Kadun mittasuhteet ovat jotenkin kummalliset, erilaiset kuin muualla kaupungissa. Jostain käsittämättömästä syystä se tuo mieleeni Tukholman Drottninggatanin sivukadut. Outoa surrealismia lisää se, että kujan varrella toimii pukuvuokraamo ja pari matkustajakotia. Lähikortteleista matkustajakoteja löytyy lisääkin, suurempien majoituslaitosten ja asuntohotellin lisäksi, mikä johtunee historiallisesti rautatieaseman läsnäolosta. Keskeisestä sijainnistaan huolimtta tämä osa kaupungista on paremminkin tuttu vieraille kuin sen omille asukkaille.

sunnuntaina, elokuuta 29, 2010

Kaisaniementie


Näytä suurempi kartta


Joskus kivi antaa periksi puulle, kuten tässä Kaisaniementien mutkassa, jossa katu kiertää 1827 perustetun ravintola Kaisaniemen pyöreän salin täpärästi ja tangeeraa samalla jotain melkein kokonaan kadonnutta. Katukäytävän kapein kohta on tuskin metrin levyinen, mutta sitä kulkien voi muutaman askeleen matkalla tehdä aikamatkan menneisyyteen.

lauantaina, elokuuta 28, 2010

Kaisaniemenranta


Näytä suurempi kartta


Vertaansa vailla oleva kaupunkinäkymä vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä rautatieasemalta, eikä ainoastaan harvojen jäljellä olevien puutalojen vuoksi. Ihme ja kumma, mutta paras ja ehdottomasti kaunein seutu koko pääkaupungissa on periaatteessa täysin hyödyntämättä. Vertailun vuoksi: Voisiko Turkua edes kuvitella ilman Auran jokivartta tai Tamperetta ilman Tammerkosken rantamia? Sen sijaan täällä – autiota, tyhjää, elotonta.

perjantaina, elokuuta 27, 2010

Siltavuorenranta


Näytä suurempi kartta


Siltavuorenrannan pätkä Pitkänsillan kupeessa on monen helsinkiläisen elokuvissakävijän tuttu. Takavuosina paikalla sijaitsi piskuinen elokuvateatteri, jossa ainakin minun nuoruudessani näytettiin myös laatufilmejä. Teatterin nimeä en muista, mutta niitä lienee ollut ajan mittaan useita.

Viimeiset kymmenkunta vuotta tiloissa on pitänyt majaa KokoTeatteri, ja sattuneesta syystä minullakin on ollut pitkästä aikaa asiaa näille nurkille. Pienen pieni aukio teatterin edustalla on pittoreski kuin mikä, mutta tunnelmallinen näkymä katkeaa Kansallisarkiston käytössä olevaan vanhaan makasiinirakennukseen jo ennen kuin se on kunnolla ehtinyt alkaakaan.

Samassa rakennuksessa Unioninkadun puolella toimi aikoinaan myös Veikko Leväahon legendaarinen anarkistiklubi. Katutason alapuolella sijainneessa kellarikämpässä kokoonnuttiin ahkerasti ja parannettiin maailmaa. Klubi oli aina auki ja ovi tultiin avaamaan, kunhan osasi tömistellä kivijalassa ollutta tuuletusritilää. Itse muistan käyneeni klubilla kerran joskus 70-luvun puolivälissä, luultavasti oraansuojelijatoverini Juha Olavisen kutsusta. Ellen erehdy, sillä kertaa mukana oli myös runoilija Leif Färding.

torstaina, elokuuta 26, 2010

Freesenkatu


Näytä suurempi kartta


Tässä 1924 valmistuneessa, heti eläinmuseon takana sijaitsevassa talossa ovat asuneet molemmat vanhemmat tyttäreni, pian sen jälkeen kun he vuorollaan muuttivat pois kotoa. Rakennuksen tunnetuin asukas lienee silti Minna Craucher, joka muutti taloon pian sen valmistuttua ja piti siinä kirjallista salonkiaan 20-luvun jälkimmäisellä puoliskolla ennen siirtymistään Mechelininkadulle, kauemmas keskikaupungin hälinästä. Etualalla olevasta ovesta ovat siis arvatenkin kulkeneet useammatkin sen ajan helsinkiläiset kirjailijat, mukaan lukien hyvin nuori Mika Waltari.

keskiviikkona, elokuuta 25, 2010

Museokatu II


Näytä suurempi kartta


Toinen näkymä Museokadulta, joka on yksi lemmikeistäni. Merkittävän nimenomaan tästä korttelista tekee se, että siinä sijaitsi kauan sitten Vainion kirjakauppa, jossa vanhemmillani oli tili ja josta hankin koulukirjani 1964 lähtien usean vuoden ajan. En muista, toimiko tämä töölöläisten "oma" kirjakauppias useammassakin kohteessa, mutta ainakin sillä oli toinen liike Runeberginkadulla, siinä Tyttönorssin kohdalla. Kyllä vain, oli kerran aika jolloin joka kaupunginosassa oli vähintään yksi oma kirjakauppa.

Tarkat muistot pyyhkiytyvät kuitenkin mielestä, enkä ole nytkään ihan varma asiastani. Mutta kaikesta päättäen kauppa sijaitsi heti kuvassa näkyvästä Nizzan kukkakaupasta oikealle.

Omituista kyllä, mutta aika moni näistä suosikeistani koskee vain kadun toista puoliskoa. Niin tässäkin tapauksessa, sillä kuvan rakennuksia vastapäätä sijaitsee lasten leikkipuisto. Ehkä kyse on nuorelle ja vähäväkiselle kaupungille tyypillisestä piirteestä. Kaupunki on tosiaan pieni ja siinä on ainakin minun makuuni kovin vähän yhtenäisen ilmeen omaavia katuja tai kortteleita, kokonaisista kaupunginosista puhumattakaan.

tiistaina, elokuuta 24, 2010

Museokatu


Näytä suurempi kartta


Kaunis, aurinkoinen näkymä vanhan kouluni kulmilta, tarkemmin sanottuna Museokadulta, Cygnaeuksenkadun ja Vänrikki Stoolin kadun välistä.

Oikealla näkyvä kahvila on nimeltään Marocco, joka aikoinaan sijaitsi parinkymmenen metrin päässä nykyisiltä sijoiltaan – mitättömän pieni ja savuinen kuppila laitimmaisena vasemmalla näkyvän punertavan aurinkosuojan kohdalla. Siinä tuli istuttua pienen kahvin ääressä useammankin ruokatunnin päätteeksi. Nykyään sen sisustusta ja tunnelmaa kutsuttaisiin kaiketi kaurismäkeläiseksi.

Neljän vuosikymmenen takaiseen verrattuna erilaiseksi tämän näkymän tekee tietysti joku aika sitten kadun varressa käyttöön otettu vinopysäköinti, joka muutti dramaattisesti leveän valtakadun mittasuhteet ja sitä myöten luonteen.

maanantaina, elokuuta 23, 2010

Nervanderinkatu


Näytä suurempi kartta


Tämä vähäpätöisen näköinen kivijalka sijaitsee Nervanderinkadun mutkassa Töölössä, heti Tunturikadun alkupään tuntumassa. Liikehuoneistoissa vaihtuuvuus on ollut tiheää; viimeksi kun kävin katsomassa siinä piti majaa hyvinvointigalleria nimeltä Create amove.

Minulle merkitsevää ja tavallaan pysyvää on kuitenkin laitimmaisena oikealla sijainnut pienen pieni leipomo, jossa kuusikymmentäluvulla myytiin herkullisia leivonnaisia ja niiden painkkkeeksi maanmainiota Siff Colaa. Puolikas ranskanleipää oli verraton välipala ja maksoi muistaakseni 14 penniä.

Tärkein syy muistoihini on tietysti se, että kadun vastakkaisella puolella sijaitsi vanha opinahjoni Suomalainen Yhteiskoulu, jossa kävin vuodet 1964-1972 ennen koulun muuttoa Etelä-Haagaan. Nykyisinhän rakennus on, kuten näkyy, museoviraston käytössä.

Ja kun kerran paikalla ollaan, pakkohan se on mainita myös tämä komea rakennus Nervanderinkadun ja Tunturinkadun kulmassa. Siihen aikaan talon liiketiloissa sijaitsi Untamo Lehmuskosken legendaarinen sekatavarakauppa, jossa kävimme makeisostoksilla. Vaan emme käy enää.

tiistaina, elokuuta 17, 2010

Linnankoskenkatu


Näytä suurempi kartta


Asuin 90-luvun puolivälissä Topeliuksenkadulla, satakunta metriä kuvan esittämästä kadunpätkästä keskustan suuntaan. Sen parin vuoden aikana nuorin tyttäreni syntyi, ja ulkoilutin häntä ahkerasti naapuruston kaduilla ja puistoissa.

Neljän kadun muodostama, kaikkiaan kuuteen suuntaan kurkottava risteys, nimeltään Nordensköldin aukio, on hankala kaikille. Autoliikennettä on paljon, ja kaistajärjestylyt ovat sekavat. Liikennevaloista huolimatta risteys on vaativa erityisesti pyöräilijöille ja jalankulkijoille.

Lähikatujen kivijaloissa on joka suuntaan runsaasti liiketiloja, mutta ne ovat vaikeasti saavutettavissa, eivätkä muodosta päivittäisasioinnin kannalta kattavaa kokonaisuutta. Kulmauksessa vielä joku vuosi sitten sijainnut ainoa ruokakauppakin toimii nykyisin elokuvien vuokraamona.

Kuvan kadunpätkä oli risteyksen haaroista se, joka miellyttää minua eniten, mutta jolle minulla oli itse asiassa kaikkein vähiten asiaa. Topeliuksenkadun kulmassa sijaitsevaa etnistä ravintolaa lukuun ottamatta en myöskään usko kantaneeni markkaakaan siinä näkyviin yrityksiin. En itse asiassa muista, oliko kuvan keskellä sijaitseva leipomo silloin edes olemassa.

”Aina tuoretta hyvää”, lupaa leipomon ikkunasomiste ja näyttää poikkeuksellisesti houkutelleen muutaman asiakkaan katukäytävälle sijoitettuihin pöytiin istumaan.

Omituista. Katselen tämän tästä ohi ajaessani tätä lehmusten varjostamaa näkymää ja haaveilen paikalle jotain, mitä siinä ei ole mutta voisi olla. Kaupanteon ja elämän kuhinaa, ihmisiä – paljon enemmän ihmisiä, kulkemaan asioilla ja asiatta, katselemaan toisia kunnon töölöläisporvareita eli kaupunkilaisia. (Runoilijoista kulmilla näkee ainakin Juhana Vähäsen ja Lauri Otonkosken.)

Enemmän ihmisiä ja tunnelmaa löytyy toki risteyksen vastakkaiselta puolelta, jossa sijaitsee sympaattinen kortteliravintola Janoinen lohi. Aukion potentiaalia lisää myös sen keskiössä seisova perinteinen lippakioski, jonka luona taidettiin viime kesänä järjestää jonkinmoiset pienimuotoiset festaritkin.

maanantaina, elokuuta 16, 2010

Välskärinkatu


Näytä suurempi kartta


Välskärinkatu on Töölön ja koko kaupungin komeimpia. Mutta kuten niin usein tässä kyläpahasessa, senkin paras osa on vain korttelinmitta Sandelsinkadun ja Hesperiankadun välissä, ja sitä paitsi ainoastaan kadun itäpuolella.

Julkisivujen yhteinäistä rivistöä on mukava katsella, erityisesti kuvassa lähimpänä näkyvää koristeellista rakennusta, jonka etuovelle johtava portaikko erottuu edukseen. Muistan nähneeni sen jossain 40-luvun mustavalkoisessa suomifilmissä, töölöläisherrasväkeä nousemassa kadulla odottavaan umpiautoon, ellen erehdy.

Kadun vastakkainen puoli on vanhaa sairaala-aluetta, johon sisältyivät aikoinaan myös sukupuolitautien klinikka ja surullisenkuuluisa larkkudisko (jonka olen sanana ikuistanut esikoiskokoelmaani Uno Boy). Ja ainakin vielä joku aika sitten jossakin Hesperiankadun kulmauksen seutuvilla metadoni-hoidossa olevat kävivät joka aamu juomassa päivittäisen lääkeannoksensa.

sunnuntaina, elokuuta 15, 2010

Perhonkatu


Näytä suurempi kartta


Helsingin Kampinmalmissa, Kampin ja Töölön rajoilla sijaitseva Perhonkatu sopii erinomaisesti tämän blogin ensimmäisen merkinnän aiheeksi.

Katu on minulle yhtä aikaa vieras ja tuttu, yhdentekevä ja tärkeä. Yksi niistä lukemattomista kotikaupunkini kadunpätkistä, jotka eri syistä koskettavat minua. Syy voi olla henkilökohtainen muisto tai vastaava, mutta myös selittämätön ja epämääräiseen tuntemukseen perustuva.

Muutama vuosi sitten pihakauduksi muutettu Perhonkatu liittyy alkupäässään Hietaniemenkatuun, joka on 60-luvulta lähtien kuulunut keskeisiin kulkuväyliini. Se on minulle läpikulkureitti, sen sijaan varsinaista asiaa kadulle ja sen rakennuksiin minulla ei ole oikeastaan koskaan ollut – vielä vähemmän itse Perhonkadulle.

Jokin Perhonkadun vanhoissa kivimuureissa viehättää. Sääli, että rakennuksia on ainoastaan kolme, ja nekin vain kadun toisella puolella. Ehkä se on tuo loiva käänne ensimmäisen ja toisen rakennuksen saumakohdassa. Kadun pää katoaa näkyvistä ja antaa myöten mielikuvitukselle – ehkä tästä alkaa kokonainen sokkeloinen ja jännittävä kaupunginosa.

Arvelen, että viehätystä lisäsi vihreän kulmatalon kivijalassa vuosikymmeniä sijainnut eläinkauppa Kobylin & kumpp. Niin hieno nimikin, samaa sarjaa kuin vanhaa, nyt jo kadonnutta Helsinkiä edustaneet Gordinin antikvariaatti ja osto- ja myyntiliike Solomon Kafka.

Eläinkauppaa vastapäätä Hietaniemenkadun toisella puolella piti majaa ainakin vielä 70-luvulla poliisiasema, jonka olemassaolosta ilmoittanut karu sininen kyltti väikkyy yhä muistikuvissani.