Solnantie

Näytä suurempi kartta


Pieni hyppäys sivuun Munkkiniemen puistotieltä. 60-luvun puolivälissä perustettu Solnan grilli on yksi kaupunginosan vanhimmista, edelleen toimivista kiintopisteistä, kerrassaan erinomainen ruokapaikka, jossa käydään pitkienkin matkojen päästä, ei vähiten kesäkuukausina, jolloin ravintolan ulkopöydissä on aivan oma tunnelmansa.

Taiteilijakuppilaksi Solnan grilliä ei voi nimittää, mutta onpa sillä myös kulttuurihistoriallinen kytköksensä. Ravintolan omisti pitkään elokuvaohjaaja Erkko Kivikoski.

Seudulla asuneen kirjailija Anitan Konkan muisti ulottuu omaani kauemmaksi: "Solnan grillin paikalla oli kenkäkauppa ja sitä ennen ruokala, jonka vuohi laidunsi takapihalla."

Munkkiniemen puistotie II

Näytä suurempi kartta


Toinen näkymä Munkkiniemen puistotieltä. Nuoruudessani 70-luvun alussa tässä rakennuksessa toimi pieni mutta maineikas kalakauppa, jonne tultiin asioimaan kauempaakin. En tosin muista kauppiaan nimeä, saati sitä missä kohtaa liike tarkkaan ottaen sijaitsi, luultavimmin jommassa kummassa etualalla näkyvistä pienistä liikehuoneistoista.

Kauempana erottuva Nordean pankkikonttori toimi siihen aikaan vielä nimellä Pohjoismaiden Yhdyspankki, jossa minullakin oli tili.

Munkkiniemen puistotie

Näytä suurempi kartta


Asuin vuodet 1970-76 Munkkiniemessä. Moni asia on noista ajoista muuttunut, mutta kaupunginosa on yhä lempipaikkojani ja teen sinne kävelyretkiä jotakuinkin viikoittain tai istun kahvilassa lukemassa. Tärkeät kasvun vuodet ja niiden tapahtumapaikat jättävät meihin jälkensä. Munkkiniemessä voin kuljeskella ajatuksiini uppoutuneena ilman, että minun tarvitsee katsella ympärilleni. Toisaalta tuttu seutu tarjoaa tilaisuuden löytää joka kerta uusia, ennen huomaamattomia yksityiskohtia.

Näkymä on kaupunginosaa halkovan puistotien alkupäästä. Etualan rakennuksen liiketiloissa toimii nykyisin islamilainen rukoushuone, mutta 70-luvun alussa niissä harjoitettiin kaupallista toimintaa. Oikeanpuoleisesta ovesta noustiin Americano-ketjun ylläpitämään pesulaan, jossa isänikin tapasi pesettää paitojaan. Vasemmanpuoleisesta kuljettiin elokuvateatteriin nimeltä Bio Kent, muistuma ajalta jolloin useampikin helsinkiläisteatteri oli ristitty tupakkamerkin mukaan (Boston, Bristol). Teatteri oli yksi pienimmistä, hyvä jos 50 istumapaikkaa. Siihen aikaan Kent oli Munkkiniemen ainoa elokuvateatteri, mutta joskus takavuosina niitä on ollut toinenkin, tarkemmin sanoen Solnantien ja Perustien kulmauksessa, siinä missä nykyisin toimii Alepan ruokakauppa.

Korppaantie

Näytä suurempi kartta


Yhdentoista pikkuruisen yksiön ja kaksion muodostama asuintalo, joka sijaitsee Pikku Huopalahdessa Korppaan kartanon entisillä mailla, vain kivenheiton päässä sen päärakennuksesta.

Vuonna 1940 valmistunut ja vastikään kunnostettu rakennus on kartanoon nähden nuori, mutta ympäristössään selvästi muita vanhempi. Huomio kiinnittyy eritoten rakennuksen päätyyn, jossa portaitten, parvekkeitten ja porraskäytävän konstruktio on jotenkin oudolla tavalla vinksahtanut, ikään kuin piirtäjä ei olisi osannut päättää, miten nämä rakenteelliset yksityiskohdat tulisi ratkaista.

Uuden ja vanhan rajalla seisovan rakennuksen pihalla ja muualla lähiympäristössä näkyy myös jälkiä vanhan, pääosin siis kadonneen kartanoasutuksen olemassaolosta. Nykyisten rakennusten seutuvilla kasvaa näet siellä täällä puita ja pensaita, jotka ovat selvästi perua nykyistä rakennuskantaa varhemmalta ajalta.

Kuulemani mukaan satakunta vuotta sitten näillä kulmin sijaitsi myös kartanon ylläpitämä hevostalli, jonne kaupungin vossikkakuskit ajoivat kärrynsä säilöön yön tunneiksi. Tallin sijaintia en ole onnistunut paikallistamaan, sen sijaan on hauska sattuma, että parinsadan metrin päässä tältä paikalta sijaitsee yritys nimeltä Helsingin Taksitarvike, joka ilmoittaa myyvänsä muun muassa "työasuja, suoja-asuja ja edustusasuja".

Isonnevantie

Näytä suurempi kartta


Kaunis asuinrakennus suuren koivun katveessa parin korttelin päässä kodistani. Kuljen tästä usein ohitse, pitkin jalkakäytävää joka sivuaa poikkeuksellisen läheltä talon ulkoseinää ja etenkin sen ensimmäisen kerroksen poikkeuksellisen matalalla sijaitsevia ikkunoita. Ei tule mieleeni toista esimerkkiä, jossa yksityisyyden suoja olisi yhtä koetteilla. Ainakin oma askellukseni on pysynyt tällä kohdin joka kerta tasaisen ripeänä.

Steniuksentie

Näytä suurempi kartta


Kerrostalojen väliin jäänyt yksinäinen asuinrakennus Steniuksentien korkeimmalla kohdalla. Omakotitaloksi sitä ei voi kutsua, mutta ei oikein kaupunkitaloksikaan. Joka tapauksessa kyseessä on eteläisen Etelä-Haagan ainut yhden perheen asuinrakennus, joka samalla edustaa helsinkiläisittäin harvinaista asumisen muotoa. Vastaavanlaisia, yhtä lähellä keskustaa sijaitsevia koteja löytyy oikeastaan vain Munkkiniemestä.

Vihdintie IV

Näytä suurempi kartta


Haagan paloasema Vihdintien valtaväylän varressa edellä esitellyn Elannon vanhan liikerakennuksen naapurissa.

Tiilikompleksin huomattavin ominaisuus on oikeastaan sen näkymättömyys. Tässä se jää pahasti piiloon lehdessä olevien puitten taakse, mutta silti ihmetyttää, kuinka harva on tietoinen koko paloasemasta. Kun ihmiset tiedustelevat asuinpaikkaani, mainitsen aina ensimmäiseksi nimenomaan paloaseman. Ihme ja kumma, mutta yhdeksän kymmenestä ei tunne sen sijaintia.

Olisiko niin, ettei paloasemaa huomaa, koska ei toivo koskaan tarvitsevansa sitä?

Kauppalantie III

Näytä suurempi kartta


Klassismia edustava tiilirakennus Kauppalantien ja Vanhan Turuntien kulmauksessa on sekin jäänne entisiltä ajoilta. Pahoin rapistumaan päässyt rakennus on ollut pari vuotta tyhjillään, kuten ikkunoita peittävistä levyistä voi päätellä, ja totta kai myös talonvaltaajat ovat olleet kiinnostuneet sen tulevasta käytöstä. Ennen rakennuksen tyhjentämistä liiketiloissa toimi vuosikausia Piilolan kukkakauppa, ja vasemmanpuoleisessa päädyssä myytiin viimeksi golftarvikkeita.

Useimmat muistavat rakennuksen Elannon myymälästä. En oikeastaan osaa edes katsoa sitä ilman, että kuvittelen tutun tekstin mielessäni. Toisaalta en ole varma, osaisinko enää sijoittaa logon tai sen kirjasimet oikeaan paikkaan, katolle vai ikkunoiden yläpuolelle. Tai olivatko ne vanhaa koukeroista vai uudempaa vähäeleistä tyyppiä? Luultavimmin sekaannus mielessäni johtuu siitä, että rakennus on vuosikymmenten mittaan nähnyt ne molemmat.

Rakennuksen julkisivu ja katto on suojeltu, ja ennakkotietojen mukaan siihen on remontin jälkeen tulossa sekä asuntoja että liiketiloja.

Vielä muuan yksityiskohta. Kuvassa tämä kahden kadun risteyksessä sijaitsevan rakennuksen muodostama kulma näyttää suoralta, vaikka todellisuudessa se on huomattavasti loivempi. Loivuus tekee talosta hahmoltaan mieluummin kaarevan eikä kulmikkaan, ja saa sen näyttämään huomattavasti massiivisemmalta.

Vaikka kyseessä on alunperin liikerakennus logoineen ja näyteikkunoineen, on se myös Etelä-Haagaan kuuluva maamerkki, samaan tapaan kuin Sokoksen ja Stockmannin tavaratalot keskustassa. Se ei markkinoi vain itseään, vaan ilmoittaa koko olemuksellaan, että tästä alkaa kokonainen uusi kaupunginosa.

Kauppalantie II

Näytä suurempi kartta


Lars Sonckin piirtämä entinen puhelinkeskus vuodelta 1928. Aivan viimeaikaisesta tilanteesta en tiedä, mutta kun viimeksi pari vuotta sitten kurkistin ensimmäisen kerroksen ikkunoista sisään, rakennus oli tyhjillään. Komea, kolholla tavalla synkkä autiotalo, joka työntyy esiin Kauppalantietä sivuavasta jyrkästä rinteestä ja erottuu ympäristöstään, mutta jossa ei ole mitään merkkejä sen paremmin omistajasta kuin käyttötarkoituksestakaan.

Muista en osaa sanoa, mutta ainakin ensimmäisessä kerroksessa kadun puolen ikkunat paljastavat ison yhtenäisen tilan, josta saisi pienin muutoksin hulppean loft-asunnon. Näkymäkään ei olisi hullumpi: Hämeenlinnanväylään rajoittuva puistoalue, jota halkoo pikkuruinen joki nimeltä Mätäpuro, jonka vanhaa lohikantaa on viime vuosina pyritty elvyttämään istutuksin.

Joka tapauksessa eri aikakaudet jättävät pitkään säilyvät jälkensä. Alueen modernisaatio alkoi jo kauan ennen huvilakaupunginosan puutaloasutuksen purkamista. Sähkövalo Huopalahteen vedettiin 1918, ja keskuksen rakentamisajankohdasta päätellen alueen varhaiset omaksujat saattoivat hankkia ensimmäiset puhelinliittymänsä kymmenen vuotta myöhemmin. Toisaalta Kauppalantie, tai silloinen Asematie, asfaltoitiin koko pituudeltaan vasta 1938.

Kauppalantie

Näytä suurempi kartta


Liikehuoneistojen rivistö Etelä-Haagaa halkovan pääväylän varrella, Haagan toria vastapäätä. Rakenneratkaisu on poikkeuksellinen, sillä liikkeet eivät ole osa korkeampaa asuintaloa, vaan muodostavat oman yksikerroksisen kokonaisuutensa.

Yritysten toimialoihin on syytä kiinnittää huomiota. Joukossa on kaksi kiinteistövälittäjää, yksi isännöintitoimisto, yksi sähköliike ja yksi huonekalujen kauppias. Valikoima tuntuisi viittaavan siihen, että muuttoliike alueella on vilkasta. Sen sijaan päivittäistavaroiden kauppiaat puuttuvat täysin. Asuminen on tärkeämpää kuin eläminen.

En tiedä, mutta veikkaan että 60-luvulla tällä paikalla on toiminut rivi perustarpeiden tyydyttämiseen keskittyviä yrityksiä: maitokauppa, sekatavarkauppa, leipomo, kemikalio, lihakauppa ja miksei myös kalakauppa. Työnjako on toiminut, ja yksi liike on vetänyt asiakkaita myös toiseen. Siitä syntyy bisnestä, kuhinaa.

Kaupungin kasvaessa, etenkin huvilakaupunginosan purkamisen jälkeen, muutos on ollut nopeaa ja kertakaikkista. Entisinä aikoina Haagassa toimi muun muassa lautatarha ja turvepehkutehdas. Kaikenmoista hyörinää riitti, kertoo Wikipedia:

Muita yrityksiä olivat Suomen Painoväritehdas ja E. A. Winklerin läkki- ja peltisepänliike, joka valmisti purkkeja ja pakkauksia. Werner Fohströmin saippuatehdas lopetti toimintansa 1936. Parketteja valmisti A. M. Johanssonin puusepäntehdas ja makkaraa J. A. Salmisen makkaratehdas. Raitiolinjan itäpuolella toimi paperitulitikkuja valmistava Helsingin Tulitikkutehdas, jonka tehdasrakennus rakennettiin uudelleen 1922 sattuneen tulipalon jälkeen. Suomen Puhallintehdas siirtyi 1936 Tapanilaan ja sen tilalle tuli Helsingin Mattotehdas, joka valmisti kookosmattoja ja sodan jälkeen paperimattoja. Jousimiehentie 16:ssa toimi Jäger Filmi, joka oli kauppalan suurimpia sähkönkuluttajia.

C. T. Wardilla oli enimmillään 27 kasvihuonetta, joissa kasvatettiin ruusuja, neilikoita, begonioita ja hortensioita. Edv. Steniuksen kasvihuoneet osti 1932 pidetyssä pakkohuutokaupassa Juho Jännes. Puutarhan nimenä oli Männistön kukkatarha. Sodan aikana siellä viljeltiin tomaatteja ja vihanneksia. Muut Haagan puutarhaliikeet olivat pienempiä.

Alkoholiliikkeen myymälä avattiin 1932 Asematie neljässä. Liikemies A. Taiminen perusti Haagan ensimmäisen elokuvateatterin 1924. Kino Haaga toimi vain vuoteen 1926 asti. Seuraava elokuvateatteri avattiin 1936 nimellä Haagan Kit-Cat.

Voi sitä elämää!

Kylänevantie

Näytä suurempi kartta


Tyypillinen etelähaagalaisnäkymä Kylänevantien päästä Haagan torin vierustalta. Oikeanpuoleisessa liikehuoneessa toimii nykyisin aidon britin pitämä Nik's Barber Shop, mutta vielä muutama vuosi sitten siinä oli pieni antiikkiliike ja sen yhteydessä antikvaarinen kirjakauppa, jonne tapasin suunnistaa lauantaiset kävelyretkeni. Merkillinen juttu, sillä lähistöltä löytyy myös kaksi muuta antiikkikauppaa – olisiko niitä joskus ollut täällä enemmänkin, kokonainen pieni keskittymä?

Rakennuksen kuuluisin asukki lienee ollut nuori Pentti Saarikoski, joka viihtyi vuokrakaksiossaan lyhyen aikaa 50-luvun lopulla ja ikuisti sen runoonsa "runoilijan talona". Täällä asuessa syntyi myös Saarikosken tytär Helena, joka sittemmin kävi kanssani samaa koulua, tosin muutamaa luokkaa alempana.

Pekka Tarkan kirjoittamasta Saarikoski-elämäkerrasta löytyy kolme asunnossa otettua valokuvaa. Jos kuvissa näkyvästä ikkunasta kurkottaisi ulos, siitä avautuisi näkymä Hämeenlinnanväylälle, jonka kallioleikkauksista Saarikoski kirjoitti runossaan "The Lost Generation":

Sika on vuoren kokoinen,
vuori sika muodoltaan
ja nukkuu tiheän yön,
puut harittavat harteilla.

Sateenvarjot keikkuvat huolekkaasti,
äidit etsivät poikia eivätkä nuku,
sian vatsassa pojat piehtaroivat
eivätkä nuku.

Vihdintie III

Näytä suurempi kartta


Vielä kolmas näkymä samalta kadulta. Näillä kulmilla kävin lukiota 70-luvun alussa ja näillä kulmilla olen asunut viimeiset kaksitoista vuotta. Kiinalaisen ravintolan paikalla sijaitsi tuohon aikaan kahvila, jossa minäkin olen kaikesta päättäen istunut, mutta syystä tai toisesta minulla ei ole siitä ainuttakaan muistikuvaa.

Erikoista tässä kadunpätkässä on, että siinä vallitsee mielestäni jonkinlainen mikroilmasto. Tunne voi olla pelkkää kuvittelua, mutta rakennusten seinustalla on minusta aina poikkeuksellisen lämmin. Katu on tällä kohtaa leveä kuin mikä ja sijaitsee korkean mäen päällä, mutta siihen paistaa aurinko suurimman osaa päivästä.

Tai kukaties tunne johtuu historian läsnäolosta. Helsingistä Kuninkaantielle ja sitä myöten Turkuun johtanut Vanha viertotie kulki tästä kohtaa nykyisen Vihdintien poikki, siis kauan ennen meitä ja nykyisiä liikenneratkaisuja.

Vihdintie II

Näytä suurempi kartta


Kuvakulma ei ole paras mahdollinen, mutta saa kelvata. Pizzeria sijaitsee edellisessä merkinnässä nähdyn rakennuksen naapurissa, mutta sen edusta ei ole läheskään yhtä tunnelmallinen.

Ravintolan paikalla sijaitsi kuitenkin aikoinaan pieni, matala ja suttuinen kahvila, jossa me koululaiset istuimme silloin tällöin 70-luvun alkuvuosina. (Vanha kouluni saattaisi juuri ja juuri erottua taustalla, mikäli puissa ei olisi lehtiä.)

Niin, ja oikealla näkyvän kujanteen perällä, kohdassa missä puun oksat peittävät katutason ikkunat, oli siihen aikaan Alkon myymälä. Aika erikoinen mutta kaiketi ymmärrettävä ratkaisu yhtiöltä, joka ei halunnut tehdä itseään millään lailla tykö.

Vihdintie

Näytä suurempi kartta


Vihdintien pääväylän vierellä kulkeva erillinen katu lähellä Pitäjänmäen suurta liikenneympyrää. Jokin minussa tuntee vetoa tällaisiin puiden varjostamiin katunäkymiin. Toivoisin myös niiden jatkuvan huomattavasti pitempään kuin tämän yhden rakennuksen verran.

Rakennuksen alimmassa kerroksessa näyttäisi olevan myös liiketilaa, mutta siinä ei ole ainakaan ulospäin merkkejä yritystoiminnasta. Kernaasti näkisin paikalla esimerkiksi kahvilan tai ravintolan, kun kerran katukäytävän leveyskin sen sallisi.

Tämäkin on jotenkin tyypillistä: jokin minussa syttyy, ja silti koen mielipaikkani usein sen kautta, mitä siinä ei ole.

Ristolantie

Näytä suurempi kartta


Kotikatuni Ristolantie ja sen ehdottomasti vanhin rakennus. Huopalahden huvilakaupunginosan puutalot purettiin pääasiassa 50-luvulla ja tilalle rakennettin kolmikerroksisia kerrostaloja. Jotain alueen vanhasta tunnelmasta kuitenkin säilyi, sillä talot pystytettiin entisille tonteille, ja sen seurauksena katuverkko mutkittelee taannoisia kyläteitä noudattaen ja tekee Etelä-Haagasta todellisen sokkelon.

Kuvassa näkyvä klassismia edustava asuinrakennus on harvinainen poikkeus ja jäänne, sillä se valmistui jo 1930. Vuodesta 1963 lähtien rakennuksen katutasossa on toiminut yksityinen leipomo nimeltä Haagan Leipä, käsittääkseni nyt jo kolmannessa polvessa. Vielä joku aika sitten leipomon myymälästä sai ostaa leipää ja leivonnaisia myös vähittäin, vaan eipä saa enää. Syystä tai toisesta myymälänpito ei kannattanut. Pitäisikö liikeidea ajatella uusiksi? Luulisi ympäristön kortteleissa riittävän sen verran asukkaita, että tuoreet aamiaissämpylät voisi kantaa joka aamu kotiovelle asti, jos kerran pizzojenkin kotiinkuljetus on kannattavaa toimintaa.

Hipaiseepa rakennuksen historia minunkin menneisyyttäni. Ensimmäisen vaimoni veli ja setä perheineen asuivat talossa 70-luvulla, ja sitä ennen oli ollut muitakin perheenjäseniä. Syy oli selvä. Joku suvun esi-isistä oli ollut yksi talon rakennuttajista.

Kaisaniemenkatu

Näytä suurempi kartta


Vaikea uskoa, mutta kaikki itäisistä ja pohjoisista lähiöistä Helsingin keskustaan saapuvat bussilinjat joutuvat kulkemaan tämän sumpun lävitse. Nykyisin tätä katuosuutta tai oikeammin katujen risteystä hallitsevat metroasema, lukuisat baarit ja Fennia-kortteli. Joskus kauan sitten katu ja sen lähiseudut tunnettiin ennen muuta vaatetusliikkeistään. Niitä olivat ainakin Pukeva, Vestio, Minkki ja Ajanmies, mutta myös oikealla, rakennustelineiden peittämän rakennuksen toisessa kerroksessa sijainnut Teinitalo, ensimmäinen puhtaasti nuorisolle suunnattu vaatekauppa.

Kuvan keskellä näkyvistä rakennuksista vasemmanpuoleisessa piti aikoinaan majaa yritys nimeltä Pohjoismainen Sähkö Oy, joka tunnettiin myös musiikin tuottajana. Yhtiön levymyynnin edistämiseksi sen artistit esiintyivät toisinaan liikkeen tiloissa. Yksi niistä oli maineikas rautalankabändi Scaffolds, jonka PSO:n keikka oli ensimmäinen kerta kun kuulin rokkia elävänä, luultavimmin vuonna 1964.

Vielä muuan nykypäivään liittyvä yksityiskohta. Kadun varressa, sen oikealla puolella, viitisenkymmentä metriä kuvan näkymästä Hakaniemen suuntaan, sijaitsee pieni kristillinen kirjakauppa nimeltä Kirjatarha, jonka toinen omistaja on sisareni Meiju.

Itäinen teatterikuja

Näytä suurempi kartta


Kansallisteatteria sivuava kapea kuja on omituisinta Helsinkiä. Kadun mittasuhteet ovat jotenkin kummalliset, erilaiset kuin muualla kaupungissa. Jostain käsittämättömästä syystä se tuo mieleeni Tukholman Drottninggatanin sivukadut. Outoa surrealismia lisää se, että kujan varrella toimii pukuvuokraamo ja pari matkustajakotia. Lähikortteleista matkustajakoteja löytyy lisääkin, suurempien majoituslaitosten ja asuntohotellin lisäksi, mikä johtunee historiallisesti rautatieaseman läsnäolosta. Keskeisestä sijainnistaan huolimtta tämä osa kaupungista on paremminkin tuttu vieraille kuin sen omille asukkaille.

Kaisaniementie

Näytä suurempi kartta


Joskus kivi antaa periksi puulle, kuten tässä Kaisaniementien mutkassa, jossa katu kiertää 1827 perustetun ravintola Kaisaniemen pyöreän salin täpärästi ja tangeeraa samalla jotain melkein kokonaan kadonnutta. Katukäytävän kapein kohta on tuskin metrin levyinen, mutta sitä kulkien voi muutaman askeleen matkalla tehdä aikamatkan menneisyyteen.

Kaisaniemenranta

Näytä suurempi kartta


Vertaansa vailla oleva kaupunkinäkymä vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä rautatieasemalta, eikä ainoastaan harvojen jäljellä olevien puutalojen vuoksi. Ihme ja kumma, mutta paras ja ehdottomasti kaunein seutu koko pääkaupungissa on periaatteessa täysin hyödyntämättä. Vertailun vuoksi: Voisiko Turkua edes kuvitella ilman Auran jokivartta tai Tamperetta ilman Tammerkosken rantamia? Sen sijaan täällä – autiota, tyhjää, elotonta.

Siltavuorenranta

Näytä suurempi kartta


Siltavuorenrannan pätkä Pitkänsillan kupeessa on monen helsinkiläisen elokuvissakävijän tuttu. Takavuosina paikalla sijaitsi piskuinen elokuvateatteri, jossa ainakin minun nuoruudessani näytettiin myös laatufilmejä. Teatterin nimeä en muista, mutta niitä lienee ollut ajan mittaan useita.

Viimeiset kymmenkunta vuotta tiloissa on pitänyt majaa KokoTeatteri, ja sattuneesta syystä minullakin on ollut pitkästä aikaa asiaa näille nurkille. Pienen pieni aukio teatterin edustalla on pittoreski kuin mikä, mutta tunnelmallinen näkymä katkeaa Kansallisarkiston käytössä olevaan vanhaan makasiinirakennukseen jo ennen kuin se on kunnolla ehtinyt alkaakaan.

Samassa rakennuksessa Unioninkadun puolella toimi aikoinaan myös Veikko Leväahon legendaarinen anarkistiklubi. Katutason alapuolella sijainneessa kellarikämpässä kokoonnuttiin ahkerasti ja parannettiin maailmaa. Klubi oli aina auki ja ovi tultiin avaamaan, kunhan osasi tömistellä kivijalassa ollutta tuuletusritilää. Itse muistan käyneeni klubilla kerran joskus 70-luvun puolivälissä, luultavasti oraansuojelijatoverini Juha Olavisen kutsusta. Ellen erehdy, sillä kertaa mukana oli myös runoilija Leif Färding.

Freesenkatu

Näytä suurempi kartta


Tässä 1924 valmistuneessa, heti eläinmuseon takana sijaitsevassa talossa ovat asuneet molemmat vanhemmat tyttäreni, pian sen jälkeen kun he vuorollaan muuttivat pois kotoa. Rakennuksen tunnetuin asukas lienee silti Minna Craucher, joka muutti taloon pian sen valmistuttua ja piti siinä kirjallista salonkiaan 20-luvun jälkimmäisellä puoliskolla ennen siirtymistään Mechelininkadulle, kauemmas keskikaupungin hälinästä. Etualalla olevasta ovesta ovat siis arvatenkin kulkeneet useammatkin sen ajan helsinkiläiset kirjailijat, mukaan lukien hyvin nuori Mika Waltari.

Museokatu II

Näytä suurempi kartta


Toinen näkymä Museokadulta, joka on yksi lemmikeistäni. Merkittävän nimenomaan tästä korttelista tekee se, että siinä sijaitsi kauan sitten Vainion kirjakauppa, jossa vanhemmillani oli tili ja josta hankin koulukirjani 1964 lähtien usean vuoden ajan. En muista, toimiko tämä töölöläisten "oma" kirjakauppias useammassakin kohteessa, mutta ainakin sillä oli toinen liike Runeberginkadulla, siinä Tyttönorssin kohdalla. Kyllä vain, oli kerran aika jolloin joka kaupunginosassa oli vähintään yksi oma kirjakauppa.

Tarkat muistot pyyhkiytyvät kuitenkin mielestä, enkä ole nytkään ihan varma asiastani. Mutta kaikesta päättäen kauppa sijaitsi heti kuvassa näkyvästä Nizzan kukkakaupasta oikealle.

Omituista kyllä, mutta aika moni näistä suosikeistani koskee vain kadun toista puoliskoa. Niin tässäkin tapauksessa, sillä kuvan rakennuksia vastapäätä sijaitsee lasten leikkipuisto. Ehkä kyse on nuorelle ja vähäväkiselle kaupungille tyypillisestä piirteestä. Kaupunki on tosiaan pieni ja siinä on ainakin minun makuuni kovin vähän yhtenäisen ilmeen omaavia katuja tai kortteleita, kokonaisista kaupunginosista puhumattakaan.

Museokatu

Näytä suurempi kartta


Kaunis, aurinkoinen näkymä vanhan kouluni kulmilta, tarkemmin sanottuna Museokadulta, Cygnaeuksenkadun ja Vänrikki Stoolin kadun välistä.

Oikealla näkyvä kahvila on nimeltään Marocco, joka aikoinaan sijaitsi parinkymmenen metrin päässä nykyisiltä sijoiltaan – mitättömän pieni ja savuinen kuppila laitimmaisena vasemmalla näkyvän punertavan aurinkosuojan kohdalla. Siinä tuli istuttua pienen kahvin ääressä useammankin ruokatunnin päätteeksi. Nykyään sen sisustusta ja tunnelmaa kutsuttaisiin kaiketi kaurismäkeläiseksi.

Neljän vuosikymmenen takaiseen verrattuna erilaiseksi tämän näkymän tekee tietysti joku aika sitten kadun varressa käyttöön otettu vinopysäköinti, joka muutti dramaattisesti leveän valtakadun mittasuhteet ja sitä myöten luonteen.

Nervanderinkatu

Näytä suurempi kartta


Tämä vähäpätöisen näköinen kivijalka sijaitsee Nervanderinkadun mutkassa Töölössä, heti Tunturikadun alkupään tuntumassa. Liikehuoneistoissa vaihtuuvuus on ollut tiheää; viimeksi kun kävin katsomassa siinä piti majaa hyvinvointigalleria nimeltä Create amove.

Minulle merkitsevää ja tavallaan pysyvää on kuitenkin laitimmaisena oikealla sijainnut pienen pieni leipomo, jossa kuusikymmentäluvulla myytiin herkullisia leivonnaisia ja niiden painkkkeeksi maanmainiota Siff Colaa. Puolikas ranskanleipää oli verraton välipala ja maksoi muistaakseni 14 penniä.

Tärkein syy muistoihini on tietysti se, että kadun vastakkaisella puolella sijaitsi vanha opinahjoni Suomalainen Yhteiskoulu, jossa kävin vuodet 1964-1972 ennen koulun muuttoa Etelä-Haagaan. Nykyisinhän rakennus on, kuten näkyy, museoviraston käytössä.

Ja kun kerran paikalla ollaan, pakkohan se on mainita myös tämä komea rakennus Nervanderinkadun ja Tunturinkadun kulmassa. Siihen aikaan talon liiketiloissa sijaitsi Untamo Lehmuskosken legendaarinen sekatavarakauppa, jossa kävimme makeisostoksilla. Vaan emme käy enää.

Linnankoskenkatu

Näytä suurempi kartta


Asuin 90-luvun puolivälissä Topeliuksenkadulla, satakunta metriä kuvan esittämästä kadunpätkästä keskustan suuntaan. Sen parin vuoden aikana nuorin tyttäreni syntyi, ja ulkoilutin häntä ahkerasti naapuruston kaduilla ja puistoissa.

Neljän kadun muodostama, kaikkiaan kuuteen suuntaan kurkottava risteys, nimeltään Nordensköldin aukio, on hankala kaikille. Autoliikennettä on paljon, ja kaistajärjestylyt ovat sekavat. Liikennevaloista huolimatta risteys on vaativa erityisesti pyöräilijöille ja jalankulkijoille.

Lähikatujen kivijaloissa on joka suuntaan runsaasti liiketiloja, mutta ne ovat vaikeasti saavutettavissa, eivätkä muodosta päivittäisasioinnin kannalta kattavaa kokonaisuutta. Kulmauksessa vielä joku vuosi sitten sijainnut ainoa ruokakauppakin toimii nykyisin elokuvien vuokraamona.

Kuvan kadunpätkä oli risteyksen haaroista se, joka miellyttää minua eniten, mutta jolle minulla oli itse asiassa kaikkein vähiten asiaa. Topeliuksenkadun kulmassa sijaitsevaa etnistä ravintolaa lukuun ottamatta en myöskään usko kantaneeni markkaakaan siinä näkyviin yrityksiin. En itse asiassa muista, oliko kuvan keskellä sijaitseva leipomo silloin edes olemassa.

”Aina tuoretta hyvää”, lupaa leipomon ikkunasomiste ja näyttää poikkeuksellisesti houkutelleen muutaman asiakkaan katukäytävälle sijoitettuihin pöytiin istumaan.

Omituista. Katselen tämän tästä ohi ajaessani tätä lehmusten varjostamaa näkymää ja haaveilen paikalle jotain, mitä siinä ei ole mutta voisi olla. Kaupanteon ja elämän kuhinaa, ihmisiä – paljon enemmän ihmisiä, kulkemaan asioilla ja asiatta, katselemaan toisia kunnon töölöläisporvareita eli kaupunkilaisia. (Runoilijoista kulmilla näkee ainakin Juhana Vähäsen ja Lauri Otonkosken.)

Enemmän ihmisiä ja tunnelmaa löytyy toki risteyksen vastakkaiselta puolelta, jossa sijaitsee sympaattinen kortteliravintola Janoinen lohi. Aukion potentiaalia lisää myös sen keskiössä seisova perinteinen lippakioski, jonka luona taidettiin viime kesänä järjestää jonkinmoiset pienimuotoiset festaritkin.

Välskärinkatu

Näytä suurempi kartta


Välskärinkatu on Töölön ja koko kaupungin komeimpia. Mutta kuten niin usein tässä kyläpahasessa, senkin paras osa on vain korttelinmitta Sandelsinkadun ja Hesperiankadun välissä, ja sitä paitsi ainoastaan kadun itäpuolella.

Julkisivujen yhteinäistä rivistöä on mukava katsella, erityisesti kuvassa lähimpänä näkyvää koristeellista rakennusta, jonka etuovelle johtava portaikko erottuu edukseen. Muistan nähneeni sen jossain 40-luvun mustavalkoisessa suomifilmissä, töölöläisherrasväkeä nousemassa kadulla odottavaan umpiautoon, ellen erehdy.

Kadun vastakkainen puoli on vanhaa sairaala-aluetta, johon sisältyivät aikoinaan myös sukupuolitautien klinikka ja surullisenkuuluisa larkkudisko (jonka olen sanana ikuistanut esikoiskokoelmaani Uno Boy). Ja ainakin vielä joku aika sitten jossakin Hesperiankadun kulmauksen seutuvilla metadoni-hoidossa olevat kävivät joka aamu juomassa päivittäisen lääkeannoksensa.

Perhonkatu

Näytä suurempi kartta


Helsingin Kampinmalmissa, Kampin ja Töölön rajoilla sijaitseva Perhonkatu sopii erinomaisesti tämän blogin ensimmäisen merkinnän aiheeksi.

Katu on minulle yhtä aikaa vieras ja tuttu, yhdentekevä ja tärkeä. Yksi niistä lukemattomista kotikaupunkini kadunpätkistä, jotka eri syistä koskettavat minua. Syy voi olla henkilökohtainen muisto tai vastaava, mutta myös selittämätön ja epämääräiseen tuntemukseen perustuva.

Muutama vuosi sitten pihakauduksi muutettu Perhonkatu liittyy alkupäässään Hietaniemenkatuun, joka on 60-luvulta lähtien kuulunut keskeisiin kulkuväyliini. Se on minulle läpikulkureitti, sen sijaan varsinaista asiaa kadulle ja sen rakennuksiin minulla ei ole oikeastaan koskaan ollut – vielä vähemmän itse Perhonkadulle.

Jokin Perhonkadun vanhoissa kivimuureissa viehättää. Sääli, että rakennuksia on ainoastaan kolme, ja nekin vain kadun toisella puolella. Ehkä se on tuo loiva käänne ensimmäisen ja toisen rakennuksen saumakohdassa. Kadun pää katoaa näkyvistä ja antaa myöten mielikuvitukselle – ehkä tästä alkaa kokonainen sokkeloinen ja jännittävä kaupunginosa.

Arvelen, että viehätystä lisäsi vihreän kulmatalon kivijalassa vuosikymmeniä sijainnut eläinkauppa Kobylin & kumpp. Niin hieno nimikin, samaa sarjaa kuin vanhaa, nyt jo kadonnutta Helsinkiä edustaneet Gordinin antikvariaatti ja osto- ja myyntiliike Solomon Kafka.

Eläinkauppaa vastapäätä Hietaniemenkadun toisella puolella piti majaa ainakin vielä 70-luvulla poliisiasema, jonka olemassaolosta ilmoittanut karu sininen kyltti väikkyy yhä muistikuvissani.