Perhonkatu

Näytä suurempi kartta


Helsingin Kampinmalmissa, Kampin ja Töölön rajoilla sijaitseva Perhonkatu sopii erinomaisesti tämän blogin ensimmäisen merkinnän aiheeksi.

Katu on minulle yhtä aikaa vieras ja tuttu, yhdentekevä ja tärkeä. Yksi niistä lukemattomista kotikaupunkini kadunpätkistä, jotka eri syistä koskettavat minua. Syy voi olla henkilökohtainen muisto tai vastaava, mutta myös selittämätön ja epämääräiseen tuntemukseen perustuva.

Muutama vuosi sitten pihakauduksi muutettu Perhonkatu liittyy alkupäässään Hietaniemenkatuun, joka on 60-luvulta lähtien kuulunut keskeisiin kulkuväyliini. Se on minulle läpikulkureitti, sen sijaan varsinaista asiaa kadulle ja sen rakennuksiin minulla ei ole oikeastaan koskaan ollut – vielä vähemmän itse Perhonkadulle.

Jokin Perhonkadun vanhoissa kivimuureissa viehättää. Sääli, että rakennuksia on ainoastaan kolme, ja nekin vain kadun toisella puolella. Ehkä se on tuo loiva käänne ensimmäisen ja toisen rakennuksen saumakohdassa. Kadun pää katoaa näkyvistä ja antaa myöten mielikuvitukselle – ehkä tästä alkaa kokonainen sokkeloinen ja jännittävä kaupunginosa.

Arvelen, että viehätystä lisäsi vihreän kulmatalon kivijalassa vuosikymmeniä sijainnut eläinkauppa Kobylin & kumpp. Niin hieno nimikin, samaa sarjaa kuin vanhaa, nyt jo kadonnutta Helsinkiä edustaneet Gordinin antikvariaatti ja osto- ja myyntiliike Solomon Kafka.

Eläinkauppaa vastapäätä Hietaniemenkadun toisella puolella piti majaa ainakin vielä 70-luvulla poliisiasema, jonka olemassaolosta ilmoittanut karu sininen kyltti väikkyy yhä muistikuvissani.