torstaina, syyskuuta 16, 2010
Solnantie
Näytä suurempi kartta
Pieni hyppäys sivuun Munkkiniemen puistotieltä. 60-luvun puolivälissä perustettu Solnan grilli on yksi kaupunginosan vanhimmista, edelleen toimivista kiintopisteistä, kerrassaan erinomainen ruokapaikka, jossa käydään pitkienkin matkojen päästä, ei vähiten kesäkuukausina, jolloin ravintolan ulkopöydissä on aivan oma tunnelmansa.
Taiteilijakuppilaksi Solnan grilliä ei voi nimittää, mutta onpa sillä myös kulttuurihistoriallinen kytköksensä. Ravintolan omisti pitkään elokuvaohjaaja Erkko Kivikoski.
Seudulla asuneen kirjailija Anitan Konkan muisti ulottuu omaani kauemmaksi: "Solnan grillin paikalla oli kenkäkauppa ja sitä ennen ruokala, jonka vuohi laidunsi takapihalla."
Tunnisteet:
anita konkka,
munkkiniemi,
ravintolat,
solnantie
keskiviikkona, syyskuuta 15, 2010
Munkkiniemen puistotie II
Näytä suurempi kartta
Toinen näkymä Munkkiniemen puistotieltä. Nuoruudessani 70-luvun alussa tässä rakennuksessa toimi pieni mutta maineikas kalakauppa, jonne tultiin asioimaan kauempaakin. En tosin muista kauppiaan nimeä, saati sitä missä kohtaa liike tarkkaan ottaen sijaitsi, luultavimmin jommassa kummassa etualalla näkyvistä pienistä liikehuoneistoista.
Kauempana erottuva Nordean pankkikonttori toimi siihen aikaan vielä nimellä Pohjoismaiden Yhdyspankki, jossa minullakin oli tili.
Tunnisteet:
kalakaupat,
munkkiniemen puistotie,
munkkiniemi,
pankit
tiistaina, syyskuuta 14, 2010
Munkkiniemen puistotie
Näytä suurempi kartta
Asuin vuodet 1970-76 Munkkiniemessä. Moni asia on noista ajoista muuttunut, mutta kaupunginosa on yhä lempipaikkojani ja teen sinne kävelyretkiä jotakuinkin viikoittain tai istun kahvilassa lukemassa. Tärkeät kasvun vuodet ja niiden tapahtumapaikat jättävät meihin jälkensä. Munkkiniemessä voin kuljeskella ajatuksiini uppoutuneena ilman, että minun tarvitsee katsella ympärilleni. Toisaalta tuttu seutu tarjoaa tilaisuuden löytää joka kerta uusia, ennen huomaamattomia yksityiskohtia.
Näkymä on kaupunginosaa halkovan puistotien alkupäästä. Etualan rakennuksen liiketiloissa toimii nykyisin islamilainen rukoushuone, mutta 70-luvun alussa niissä harjoitettiin kaupallista toimintaa. Oikeanpuoleisesta ovesta noustiin Americano-ketjun ylläpitämään pesulaan, jossa isänikin tapasi pesettää paitojaan. Vasemmanpuoleisesta kuljettiin elokuvateatteriin nimeltä Bio Kent, muistuma ajalta jolloin useampikin helsinkiläisteatteri oli ristitty tupakkamerkin mukaan (Boston, Bristol). Teatteri oli yksi pienimmistä, hyvä jos 50 istumapaikkaa. Siihen aikaan Kent oli Munkkiniemen ainoa elokuvateatteri, mutta joskus takavuosina niitä on ollut toinenkin, tarkemmin sanoen Solnantien ja Perustien kulmauksessa, siinä missä nykyisin toimii Alepan ruokakauppa.
Tunnisteet:
elokuvateatterit,
munkkiniemen puistotie,
munkkiniemi
sunnuntaina, syyskuuta 12, 2010
Korppaantie
Näytä suurempi kartta
Yhdentoista pikkuruisen yksiön ja kaksion muodostama asuintalo, joka sijaitsee Pikku Huopalahdessa Korppaan kartanon entisillä mailla, vain kivenheiton päässä sen päärakennuksesta.
Vuonna 1940 valmistunut ja vastikään kunnostettu rakennus on kartanoon nähden nuori, mutta ympäristössään selvästi muita vanhempi. Huomio kiinnittyy eritoten rakennuksen päätyyn, jossa portaitten, parvekkeitten ja porraskäytävän konstruktio on jotenkin oudolla tavalla vinksahtanut, ikään kuin piirtäjä ei olisi osannut päättää, miten nämä rakenteelliset yksityiskohdat tulisi ratkaista.
Uuden ja vanhan rajalla seisovan rakennuksen pihalla ja muualla lähiympäristössä näkyy myös jälkiä vanhan, pääosin siis kadonneen kartanoasutuksen olemassaolosta. Nykyisten rakennusten seutuvilla kasvaa näet siellä täällä puita ja pensaita, jotka ovat selvästi perua nykyistä rakennuskantaa varhemmalta ajalta.
Kuulemani mukaan satakunta vuotta sitten näillä kulmin sijaitsi myös kartanon ylläpitämä hevostalli, jonne kaupungin vossikkakuskit ajoivat kärrynsä säilöön yön tunneiksi. Tallin sijaintia en ole onnistunut paikallistamaan, sen sijaan on hauska sattuma, että parinsadan metrin päässä tältä paikalta sijaitsee yritys nimeltä Helsingin Taksitarvike, joka ilmoittaa myyvänsä muun muassa "työasuja, suoja-asuja ja edustusasuja".
lauantaina, syyskuuta 11, 2010
Isonnevantie
Näytä suurempi kartta
Kaunis asuinrakennus suuren koivun katveessa parin korttelin päässä kodistani. Kuljen tästä usein ohitse, pitkin jalkakäytävää joka sivuaa poikkeuksellisen läheltä talon ulkoseinää ja etenkin sen ensimmäisen kerroksen poikkeuksellisen matalalla sijaitsevia ikkunoita. Ei tule mieleeni toista esimerkkiä, jossa yksityisyyden suoja olisi yhtä koetteilla. Ainakin oma askellukseni on pysynyt tällä kohdin joka kerta tasaisen ripeänä.
perjantaina, syyskuuta 10, 2010
Steniuksentie
Näytä suurempi kartta
Kerrostalojen väliin jäänyt yksinäinen asuinrakennus Steniuksentien korkeimmalla kohdalla. Omakotitaloksi sitä ei voi kutsua, mutta ei oikein kaupunkitaloksikaan. Joka tapauksessa kyseessä on eteläisen Etelä-Haagan ainut yhden perheen asuinrakennus, joka samalla edustaa helsinkiläisittäin harvinaista asumisen muotoa. Vastaavanlaisia, yhtä lähellä keskustaa sijaitsevia koteja löytyy oikeastaan vain Munkkiniemestä.
torstaina, syyskuuta 09, 2010
Vihdintie IV
Näytä suurempi kartta
Haagan paloasema Vihdintien valtaväylän varressa edellä esitellyn Elannon vanhan liikerakennuksen naapurissa.
Tiilikompleksin huomattavin ominaisuus on oikeastaan sen näkymättömyys. Tässä se jää pahasti piiloon lehdessä olevien puitten taakse, mutta silti ihmetyttää, kuinka harva on tietoinen koko paloasemasta. Kun ihmiset tiedustelevat asuinpaikkaani, mainitsen aina ensimmäiseksi nimenomaan paloaseman. Ihme ja kumma, mutta yhdeksän kymmenestä ei tunne sen sijaintia.
Olisiko niin, ettei paloasemaa huomaa, koska ei toivo koskaan tarvitsevansa sitä?
keskiviikkona, syyskuuta 08, 2010
Kauppalantie III
Näytä suurempi kartta
Klassismia edustava tiilirakennus Kauppalantien ja Vanhan Turuntien kulmauksessa on sekin jäänne entisiltä ajoilta. Pahoin rapistumaan päässyt rakennus on ollut pari vuotta tyhjillään, kuten ikkunoita peittävistä levyistä voi päätellä, ja totta kai myös talonvaltaajat ovat olleet kiinnostuneet sen tulevasta käytöstä. Ennen rakennuksen tyhjentämistä liiketiloissa toimi vuosikausia Piilolan kukkakauppa, ja vasemmanpuoleisessa päädyssä myytiin viimeksi golftarvikkeita.
Useimmat muistavat rakennuksen Elannon myymälästä. En oikeastaan osaa edes katsoa sitä ilman, että kuvittelen tutun tekstin mielessäni. Toisaalta en ole varma, osaisinko enää sijoittaa logon tai sen kirjasimet oikeaan paikkaan, katolle vai ikkunoiden yläpuolelle. Tai olivatko ne vanhaa koukeroista vai uudempaa vähäeleistä tyyppiä? Luultavimmin sekaannus mielessäni johtuu siitä, että rakennus on vuosikymmenten mittaan nähnyt ne molemmat.
Rakennuksen julkisivu ja katto on suojeltu, ja ennakkotietojen mukaan siihen on remontin jälkeen tulossa sekä asuntoja että liiketiloja.
Vielä muuan yksityiskohta. Kuvassa tämä kahden kadun risteyksessä sijaitsevan rakennuksen muodostama kulma näyttää suoralta, vaikka todellisuudessa se on huomattavasti loivempi. Loivuus tekee talosta hahmoltaan mieluummin kaarevan eikä kulmikkaan, ja saa sen näyttämään huomattavasti massiivisemmalta.
Vaikka kyseessä on alunperin liikerakennus logoineen ja näyteikkunoineen, on se myös Etelä-Haagaan kuuluva maamerkki, samaan tapaan kuin Sokoksen ja Stockmannin tavaratalot keskustassa. Se ei markkinoi vain itseään, vaan ilmoittaa koko olemuksellaan, että tästä alkaa kokonainen uusi kaupunginosa.
tiistaina, syyskuuta 07, 2010
Kauppalantie II
Näytä suurempi kartta
Lars Sonckin piirtämä entinen puhelinkeskus vuodelta 1928. Aivan viimeaikaisesta tilanteesta en tiedä, mutta kun viimeksi pari vuotta sitten kurkistin ensimmäisen kerroksen ikkunoista sisään, rakennus oli tyhjillään. Komea, kolholla tavalla synkkä autiotalo, joka työntyy esiin Kauppalantietä sivuavasta jyrkästä rinteestä ja erottuu ympäristöstään, mutta jossa ei ole mitään merkkejä sen paremmin omistajasta kuin käyttötarkoituksestakaan.
Muista en osaa sanoa, mutta ainakin ensimmäisessä kerroksessa kadun puolen ikkunat paljastavat ison yhtenäisen tilan, josta saisi pienin muutoksin hulppean loft-asunnon. Näkymäkään ei olisi hullumpi: Hämeenlinnanväylään rajoittuva puistoalue, jota halkoo pikkuruinen joki nimeltä Mätäpuro, jonka vanhaa lohikantaa on viime vuosina pyritty elvyttämään istutuksin.
Joka tapauksessa eri aikakaudet jättävät pitkään säilyvät jälkensä. Alueen modernisaatio alkoi jo kauan ennen huvilakaupunginosan puutaloasutuksen purkamista. Sähkövalo Huopalahteen vedettiin 1918, ja keskuksen rakentamisajankohdasta päätellen alueen varhaiset omaksujat saattoivat hankkia ensimmäiset puhelinliittymänsä kymmenen vuotta myöhemmin. Toisaalta Kauppalantie, tai silloinen Asematie, asfaltoitiin koko pituudeltaan vasta 1938.
maanantaina, syyskuuta 06, 2010
Kauppalantie
Näytä suurempi kartta
Liikehuoneistojen rivistö Etelä-Haagaa halkovan pääväylän varrella, Haagan toria vastapäätä. Rakenneratkaisu on poikkeuksellinen, sillä liikkeet eivät ole osa korkeampaa asuintaloa, vaan muodostavat oman yksikerroksisen kokonaisuutensa.
Yritysten toimialoihin on syytä kiinnittää huomiota. Joukossa on kaksi kiinteistövälittäjää, yksi isännöintitoimisto, yksi sähköliike ja yksi huonekalujen kauppias. Valikoima tuntuisi viittaavan siihen, että muuttoliike alueella on vilkasta. Sen sijaan päivittäistavaroiden kauppiaat puuttuvat täysin. Asuminen on tärkeämpää kuin eläminen.
En tiedä, mutta veikkaan että 60-luvulla tällä paikalla on toiminut rivi perustarpeiden tyydyttämiseen keskittyviä yrityksiä: maitokauppa, sekatavarkauppa, leipomo, kemikalio, lihakauppa ja miksei myös kalakauppa. Työnjako on toiminut, ja yksi liike on vetänyt asiakkaita myös toiseen. Siitä syntyy bisnestä, kuhinaa.
Kaupungin kasvaessa, etenkin huvilakaupunginosan purkamisen jälkeen, muutos on ollut nopeaa ja kertakaikkista. Entisinä aikoina Haagassa toimi muun muassa lautatarha ja turvepehkutehdas. Kaikenmoista hyörinää riitti, kertoo Wikipedia:
Muita yrityksiä olivat Suomen Painoväritehdas ja E. A. Winklerin läkki- ja peltisepänliike, joka valmisti purkkeja ja pakkauksia. Werner Fohströmin saippuatehdas lopetti toimintansa 1936. Parketteja valmisti A. M. Johanssonin puusepäntehdas ja makkaraa J. A. Salmisen makkaratehdas. Raitiolinjan itäpuolella toimi paperitulitikkuja valmistava Helsingin Tulitikkutehdas, jonka tehdasrakennus rakennettiin uudelleen 1922 sattuneen tulipalon jälkeen. Suomen Puhallintehdas siirtyi 1936 Tapanilaan ja sen tilalle tuli Helsingin Mattotehdas, joka valmisti kookosmattoja ja sodan jälkeen paperimattoja. Jousimiehentie 16:ssa toimi Jäger Filmi, joka oli kauppalan suurimpia sähkönkuluttajia.
C. T. Wardilla oli enimmillään 27 kasvihuonetta, joissa kasvatettiin ruusuja, neilikoita, begonioita ja hortensioita. Edv. Steniuksen kasvihuoneet osti 1932 pidetyssä pakkohuutokaupassa Juho Jännes. Puutarhan nimenä oli Männistön kukkatarha. Sodan aikana siellä viljeltiin tomaatteja ja vihanneksia. Muut Haagan puutarhaliikeet olivat pienempiä.
Alkoholiliikkeen myymälä avattiin 1932 Asematie neljässä. Liikemies A. Taiminen perusti Haagan ensimmäisen elokuvateatterin 1924. Kino Haaga toimi vain vuoteen 1926 asti. Seuraava elokuvateatteri avattiin 1936 nimellä Haagan Kit-Cat.
Voi sitä elämää!
sunnuntaina, syyskuuta 05, 2010
Kylänevantie
Näytä suurempi kartta
Tyypillinen etelähaagalaisnäkymä Kylänevantien päästä Haagan torin vierustalta. Oikeanpuoleisessa liikehuoneessa toimii nykyisin aidon britin pitämä Nik's Barber Shop, mutta vielä muutama vuosi sitten siinä oli pieni antiikkiliike ja sen yhteydessä antikvaarinen kirjakauppa, jonne tapasin suunnistaa lauantaiset kävelyretkeni. Merkillinen juttu, sillä lähistöltä löytyy myös kaksi muuta antiikkikauppaa – olisiko niitä joskus ollut täällä enemmänkin, kokonainen pieni keskittymä?
Rakennuksen kuuluisin asukki lienee ollut nuori Pentti Saarikoski, joka viihtyi vuokrakaksiossaan lyhyen aikaa 50-luvun lopulla ja ikuisti sen runoonsa "runoilijan talona". Täällä asuessa syntyi myös Saarikosken tytär Helena, joka sittemmin kävi kanssani samaa koulua, tosin muutamaa luokkaa alempana.
Pekka Tarkan kirjoittamasta Saarikoski-elämäkerrasta löytyy kolme asunnossa otettua valokuvaa. Jos kuvissa näkyvästä ikkunasta kurkottaisi ulos, siitä avautuisi näkymä Hämeenlinnanväylälle, jonka kallioleikkauksista Saarikoski kirjoitti runossaan "The Lost Generation":
Sika on vuoren kokoinen,
vuori sika muodoltaan
ja nukkuu tiheän yön,
puut harittavat harteilla.
Sateenvarjot keikkuvat huolekkaasti,
äidit etsivät poikia eivätkä nuku,
sian vatsassa pojat piehtaroivat
eivätkä nuku.
Tunnisteet:
etelä-haaga,
helena saarikoski,
kirjakaupat,
kylänevantie,
parturit,
pekka tarkka,
pentti saarikoski
lauantaina, syyskuuta 04, 2010
Vihdintie III
Näytä suurempi kartta
Vielä kolmas näkymä samalta kadulta. Näillä kulmilla kävin lukiota 70-luvun alussa ja näillä kulmilla olen asunut viimeiset kaksitoista vuotta. Kiinalaisen ravintolan paikalla sijaitsi tuohon aikaan kahvila, jossa minäkin olen kaikesta päättäen istunut, mutta syystä tai toisesta minulla ei ole siitä ainuttakaan muistikuvaa.
Erikoista tässä kadunpätkässä on, että siinä vallitsee mielestäni jonkinlainen mikroilmasto. Tunne voi olla pelkkää kuvittelua, mutta rakennusten seinustalla on minusta aina poikkeuksellisen lämmin. Katu on tällä kohtaa leveä kuin mikä ja sijaitsee korkean mäen päällä, mutta siihen paistaa aurinko suurimman osaa päivästä.
Tai kukaties tunne johtuu historian läsnäolosta. Helsingistä Kuninkaantielle ja sitä myöten Turkuun johtanut Vanha viertotie kulki tästä kohtaa nykyisen Vihdintien poikki, siis kauan ennen meitä ja nykyisiä liikenneratkaisuja.
Tunnisteet:
etelä-haaga,
kahvilat,
ravintolat,
SYK,
vihdintie
perjantaina, syyskuuta 03, 2010
Vihdintie II
Näytä suurempi kartta
Kuvakulma ei ole paras mahdollinen, mutta saa kelvata. Pizzeria sijaitsee edellisessä merkinnässä nähdyn rakennuksen naapurissa, mutta sen edusta ei ole läheskään yhtä tunnelmallinen.
Ravintolan paikalla sijaitsi kuitenkin aikoinaan pieni, matala ja suttuinen kahvila, jossa me koululaiset istuimme silloin tällöin 70-luvun alkuvuosina. (Vanha kouluni saattaisi juuri ja juuri erottua taustalla, mikäli puissa ei olisi lehtiä.)
Niin, ja oikealla näkyvän kujanteen perällä, kohdassa missä puun oksat peittävät katutason ikkunat, oli siihen aikaan Alkon myymälä. Aika erikoinen mutta kaiketi ymmärrettävä ratkaisu yhtiöltä, joka ei halunnut tehdä itseään millään lailla tykö.
Tunnisteet:
alkot,
etelä-haaga,
kahvilat,
ravintolat,
SYK,
vihdintie
torstaina, syyskuuta 02, 2010
Vihdintie
Näytä suurempi kartta
Vihdintien pääväylän vierellä kulkeva erillinen katu lähellä Pitäjänmäen suurta liikenneympyrää. Jokin minussa tuntee vetoa tällaisiin puiden varjostamiin katunäkymiin. Toivoisin myös niiden jatkuvan huomattavasti pitempään kuin tämän yhden rakennuksen verran.
Rakennuksen alimmassa kerroksessa näyttäisi olevan myös liiketilaa, mutta siinä ei ole ainakaan ulospäin merkkejä yritystoiminnasta. Kernaasti näkisin paikalla esimerkiksi kahvilan tai ravintolan, kun kerran katukäytävän leveyskin sen sallisi.
Tämäkin on jotenkin tyypillistä: jokin minussa syttyy, ja silti koen mielipaikkani usein sen kautta, mitä siinä ei ole.
keskiviikkona, syyskuuta 01, 2010
Ristolantie
Näytä suurempi kartta
Kotikatuni Ristolantie ja sen ehdottomasti vanhin rakennus. Huopalahden huvilakaupunginosan puutalot purettiin pääasiassa 50-luvulla ja tilalle rakennettin kolmikerroksisia kerrostaloja. Jotain alueen vanhasta tunnelmasta kuitenkin säilyi, sillä talot pystytettiin entisille tonteille, ja sen seurauksena katuverkko mutkittelee taannoisia kyläteitä noudattaen ja tekee Etelä-Haagasta todellisen sokkelon.
Kuvassa näkyvä klassismia edustava asuinrakennus on harvinainen poikkeus ja jäänne, sillä se valmistui jo 1930. Vuodesta 1963 lähtien rakennuksen katutasossa on toiminut yksityinen leipomo nimeltä Haagan Leipä, käsittääkseni nyt jo kolmannessa polvessa. Vielä joku aika sitten leipomon myymälästä sai ostaa leipää ja leivonnaisia myös vähittäin, vaan eipä saa enää. Syystä tai toisesta myymälänpito ei kannattanut. Pitäisikö liikeidea ajatella uusiksi? Luulisi ympäristön kortteleissa riittävän sen verran asukkaita, että tuoreet aamiaissämpylät voisi kantaa joka aamu kotiovelle asti, jos kerran pizzojenkin kotiinkuljetus on kannattavaa toimintaa.
Hipaiseepa rakennuksen historia minunkin menneisyyttäni. Ensimmäisen vaimoni veli ja setä perheineen asuivat talossa 70-luvulla, ja sitä ennen oli ollut muitakin perheenjäseniä. Syy oli selvä. Joku suvun esi-isistä oli ollut yksi talon rakennuttajista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)