Laitakaupungilla 2

Näytä suurempi kartta


Tässä eräs kaupungin raja, viimeinen asuinrakennus Hämeenkadun päässä ennen Vallilan siirtolapuutarhaa ja sen takaisia Kumpulan ja Arabian kaupunginosia. Ennen vanhaan paikkaa kutsuttiinkin "Kaupunginportiksi", maaseudun ja kaupungin rajan merkiksi. Oikeastaan muuta merkillepantavaa tässä kaupungin "laitimmaisessa" talossa ei olekaan kuin se, että rakennuksen kivijalka on yllättäen täynnä liikehuoneistoja. Talon ohi ei kävellä, se ei ole kulkumatkan varrella.

Rajan jyrkkyys tulee esiin toisella tavalla, kun astumme muutaman askeleen keskustan suuntaan, Hämeenkadun ja Sturenkadun kulmaukseen. Sturenkadun kuilu on selkeästi kaupunkimainen ja tiivis. Tästä alkaa Stadi:





Vielä pikku huomio samasta risteyksestä. Kuvassa oikealla näkyvä puu kuuluu Paavalin kirkon edustalla olevaan puistikkoon, joka hieman toisesta kulmasta näyttää tältä:





Chiesa di San Paolo erottuu taaempana oikealla, vasemmalla tyypillinen helsinkiläinen reliikki eli lippakioski. Oikeastaan kummallista, että molemmat on pystytetty "kylän" äärimmäiselle laidalle, ei sen keskustaan.

Varsinaisia henkilökohtaisia muistoja minulla ei tähän kaupungin kolkkaan liity. Ainoa sellainen on kirjallista laatua. Pekka Jaatisen 2011 ilmestynyt romaani Kalpeat sotilaat kertoo narkomaaneista sodanjälkeisessä Helsingissä. Yksi tuolloisten heroinistien kokoontumispaikka oli nimenomaan tämä Paavalin kirkon puisto. Kappale romaanin sivulta 123:

"Jos Nelly sattui olemaan linjalla työvuorossa, minä pääsin ilmaiseksi milloin Ruskeasuolle, milloin Kaupunginportille. Muutoin minun tuli käyttää sarjalippua, jonka ostamista sotainvalidien huoltotoimisto tuki. Kuutosen vaunuilla oli siihen aikaan päätepysäkki Paavalin kirkon kohdalla. Puistikossa maleksi ja kulutti aikaa ikäisiäni, vaatteista päätellen sodasta kotiutuneita miehiä. Usealla oli samanlaiset ryysyt kuin minulla: armeijan vetimet, joista kaikki merkit oli raksittu pois. Puistikon kaverit näyttivät elelevän muusta maailmasta erillään. Mielessäni kävi ajatus, josko hekin ovat tekemisissä morfiinin tai heroiinin kanssa. Viinahumalaisille tyypillistä mekastamista ja riehumista en koskaan havainnut. Kaverit maleksivat, tai olla retkottivat samannäköisinä kuin olin nähnyt Asserinkin olleen heroiinisätkän polttamisen jälkeen. Tämän kaiken panin merkille työmatkoilla, halkotarhalle mennessäni ja sieltä palatessani."